Mika Alavahtola, Mestarivalmentaja

🏆 Mestarivalmentaja Mika Alavahton ajatuksia valmennuksesta, yhteishengestä ja kasvusta!

Perjantai iltana vietetyssä Futsal- ja Respect-gaalassa Ikaalisissa palkittiin Mika Alavahtola Mestari valmentajat palkinolla P17-futsal Suomen mestaruudesta.

Mika on pitkän linjan valmentaja, joka aloitti uransa vuonna 2009, kun Sami Viippola pyysi hänet mukaan B-poikien valmennukseen. Tuossa joukkueessa pelasi muun muassa Aleksi Gulsten. Tämän jälkeen hän siirtyi vetämään jalkapallokoulua, mikä johti myös 2003 syntyneiden poikien valmentamiseen. Vuonna 2018 hän aloitti 2008 syntyneiden poikien valmennuksen, ja vuonna 2009 mukaan tulivat myös 2009 syntyneet.

Viime vuosina hän on keskittynyt pääasiassa futsaliin, mutta on seurahenkisenä valmentaja tarvittaessa vetänyt harjoituksia myös jalkapallossa – sekä tyttö- että poikajoukkueille.
Futsalissa hän saavutti ensimmäiset Suomen mestaruudet vuosina 2022 ja 2023.

Miten tämä mestaruusjoukkue on vuosien varrella rakentunut?
Ensimmäisenä vuonna mukana oli kaksi joukkuetta, ja sillä hetkellä parhaat valikoituivat niin sanottuun voittavaan joukkueeseen. Myös toisesta joukkueesta nousi yksilöitä SM-kultaa vuonna 2022 voittaneeseen joukkueeseen.

Mitkä ovat olleet keskeiset periaatteet, joilla olet johdonmukaisesti kehittänyt joukkuetta?
Toiminnan tasoa on pystytty nostamaan valmennusosaamisen kehittymisen myötä. Olen seurannut muiden valmentajien työskentelyä ja keskustellut heidän kanssaan. Erityisesti Oleg Eprintsevin harjoitukset ovat toimineet minulle esikuvana. Meri-Lapissa olen myös seurannut muita valmentajia ja saanut paljon irti yhteisistä keskusteluista. Lisäksi olen katsonut pelejä YouTubesta ja opiskellut itsekseni. Valmentaminen vaatii jatkuvaa itsensä kehittämistä ja ajattelutyötä.

Millaisia asioita olet pyrkinyt opettamaan pelaajille – kentällä ja sen ulkopuolella?
Olen pyrkinyt opastamaan kokonaisvaltaiseen urheilijan elämään. Lapsuusvaiheessa painopiste on taidon kehittämisessä – se kantaa läpi uran. Lisäksi olen korostanut levon ja ravinnon merkitystä: pelkkä harjoittelu ei riitä. Tällä kaudella mukana oli myös Ponkalan Joona valmentajana, ja hänen apunsa oli korvaamaton. Ainikki Puolakka vastasi fysiikkaharjoittelusta ja joogapohjaisesta liikkuvuudesta, jolla oli suuri merkitys palautumisen ja loukkaantumisten ennaltaehkäisyn kannalta.

Miten oma valmennusajattelusi on muotoutunut vuosien aikana?
Ymmärrys on kehittynyt ja tietämys kasvanut, mikä on parantanut yksilöiden huomioimista. En enää vetäisi samanlaisia harjoituksia kuin uran alussa. Kävin koulutuksessa heti valmennusurani alussa, mutta tärkeimpinä muokkaajina pidän käytännön oppia: olen seurannut hyvien valmentajien harjoituksia Oulussa ja Rovaniemellä. Myös HJK:n vierailu toi paljon uusia ajatuksia ja ideoita.

Pidän erittäin tärkeänä, että seurassa on valmennuspäällikkö, joka seuraa harjoituksia ja toimii sparraajana. TP-47:ssä tämä on ollut pääsääntöisesti hyvällä mallilla. Meillä on myös hyvä keskustelukulttuuri – valmentajat keskustelevat keskenään harjoittelusta ja pelaajien kehittämisestä.
Aiemmin Tornion koulut mahdollistivat aamuharjoittelun, mikä oli suuri etu. Sen puuttuminen arjessa on iso haaste, ja koen, että se antaa muille seuroille turhaa etumatkaa.

Miten näet valmentajan roolin nuoren pelaajan elämässä?
Valmentajalla on iso rooli, mutta tärkein vastuu on perheellä. Joukkueharjoitusten määrä ei koskaan yksin riitä takaamaan riittävää harjoittelua – ne eivät yllä edes liikuntasuositusten tasolle. Valmentajan tehtävä on olla pelaajia varten, ei toisinpäin.

Miten olet rakentanut joukkueen yhteishenkeä ja luottamusta vuosien aikana?
Kokemukseni mukaan useamman päivän yhteisturnaukset ja reissut ovat tärkeimpiä yhteishengen rakentajia. Pidän myös tärkeänä, että joukkueet matkustavat peleihin yhdessä.

Miten yksilöiden erilaisuus huomioidaan tehokkaassa joukkueessa?
Pelaajille on annettava mahdollisuus käyttää omia lahjakkuuksiaan joukkueen hyväksi. Yksilöllisyys on vahvuus, kun sitä tuetaan oikein.

Miten suhtaudut tunnustukseen, kuten Palloliiton mestarivalmentaja-nimitykseen?
Onhan se hieno kunnianosoitus tehdystä työstä ja saavutuksista. Gaalatilaisuus oli upea tapahtuma, mutta erityisen arvokkaana pidän keskusteluja muiden valmentajien ja pelaajien kanssa. Kokemusten jakaminen vie kaikkien toimintaa eteenpäin. Toivon, että Palloliitto järjestäisi tämänkaltaisia kohtaamisia useammin.

Millaisia neuvoja antaisit uudelle valmentajalle, joka aloittaa matkaansa juniorijalkapallossa tai futsalissa?
Korostaisin, että lapsilla taitoharjoittelu on kaiken perusta – se rakentaa pohjan pelin ymmärtämiselle ja kehittymiselle. Suosittelen seuraamaan muiden valmentajien harjoituksia ja keskustelemaan heidän kanssaan. Palloliiton koulutukset tarjoavat hyvät perusvalmiudet, mutta valmentaminen on jatkuvaa oppimista. Pelaaminen ja peli muuttuvat koko ajan, ja valmentajan on pysyttävä mukana.

Lämpimät onnittelut Mikalle palkinnosta koko seuran puolesta!